Liikuntatapaturmat ovat suurin vammoja aiheuttava tapaturmaluokka Suomessa. Vuosittain sattuu lähes 350 000 liikuntatapaturmaa ja suunta on kasvava.
Työmatka- ja asiointiliikunta ovat varsin turvallisia liikuntamuotoja. Niissä sattuu keskimäärin 0,3 vammaa tuhatta liikuntatuntia kohden. 
Työmatkakävelyssä vammautumisriski on 0,2 ja -pyöräilyssäkin vain 0,5 vammaa tuhatta liikkumistuntia kohden. Harraste- ja hyötyliikunta ovat myös varsin turvallisia liikuntamuotoja, niissä vaara loukkaantua on keskimäärin 0,7 vammaa tuhatta tuntia kohden.
Kunto- ja kilpaurheilussa keskimääräinen vammautumisriski on jo selkeästi korkeampi – keskimäärin 3,1 vammaa tuhatta liikuntatuntia kohden. Eri liikuntalajien vammariskeissä on selkeitä eroja. Suurin vaara loukkaantua on squashin peluussa, judossa, suunnistuksessa ja salibandyssä.
Turvallisimpia liikuntamuotoja ovat juoksu, luistelu, aerobic, kuntosaliharjoittelu, sauvakävely, murtomaahiihto, soutu, kävely, uinti, tanssi ja golf. Koripallo, jalkapallo, jääkiekko, lentopallo ja pesäpallo asettuvat turvallisuudeltaan yllä mainittujen lajien välimaastoon.
Vaikka liikuntavammoja sattuu lukumääräisesti paljon, vakavat vammat ovat harvinaisia ja yleisin pitkäaikaishaitta on nivelvammaa seuraava nivelrikko eli artroosi.
Miesten vammautumisriski on kunto- ja kilpaurheilussa hieman naisia korkeampi, mutta vastaavasti työmatka- ja asiointiliikunnassa sekä harraste- ja hyötyliikunnassa vammariski on naisilla miehiä korkeampi. Neljä viidestä tapaturmaisesta kuolemasta liikunnan yhteydessä sattuu miehille. Tämä johtuu pääasiassa miesten suuremmista harrastaja- ja altistumismääristä korkean riskin lajeissa.
Liikuntavammariskit ovat suurimmat 15–34-vuotiaiden keskuudessa, jolloin liikunta on intensiivisimmillään. Liikuntavammat eivät siis näytä muodostavan uhkaa ikääntyville liikkujille. Toisaalta on muistettava, että sydänkohtauksen riski lisääntyy ikääntyessä sydämen sepelvaltimomuutosten yleistyessä.
Loukkaantumisvaara on varsin alhainen työmatka-, harraste- ja hyötyliikunnassa verrattuna moniin kunto- ja kilpaurheilumuotoihin. Suomalaiset harrastavat kuitenkin eniten juuri näitä kevyitä liikuntamuotoja. Siksi myös näiden niin sanottujen terveysliikuntamuotojen vammojen torjuntaan tulee kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota.
Tutkimusten perusteella lupaavimpia keinoja vammojen torjumiseksi ovat:
- iskua vaimentavien ja liikunta-alustalle sopivien jalkineiden käyttö
- kehon hallintaa, lihasvoimaa ja liiketaitoa parantava harjoittelu esimerkiksi tasapainolaudalla
- suunnitelmallinen ja valvottu aikaisempien vammojen hoito ja kuntoutus.
Kohonneen tapaturmariskin tiedostaminen kilpailu- ja kontaktitilanteissa saattaa jo sellaisenaan vähentää vammariskiä. Väärällä tavalla aggressiivinen pelityyli joukkuelajeissa pitäisi karsia jo nuorisokoulutuksessa, jotta vammat aikuisenakin vältettäisiin. Joukkuelajeissa asiantuntevan tuomarin tulisi kyetä eliminoimaan turhat vammariskit. Uusintavammojen ehkäisyssä lääkärin ja fysioterapeutin tulisi kyetä estämään liian aikainen intensiiviseen liikunnan pariin palaaminen.
Liikunnan turvallisuutta voidaan parantaa myös yhteiskunnan päätöksin ja toimin, esimerkiksi rakentamalla kevyen liikenteen väyliä ja edistämällä suojainten käyttöä. Turvallisuustekijät tulee ottaa huomioon myös suunniteltaessa sisä- ja ulkoliikuntapaikkoja, liikkumisreittejä ja liikuntaohjelmia.
Suojautuminen on tärkeimpiä keinoja lisätä henkilökohtaista turvallisuutta. Kypärän käyttö pyöräillessä, rullaluistellessa ja lasketellessa vähentää pään vammoja. Rullaluistelussa ja skeittailussa myös ranne-, kyynär- ja polvisuojaimet ovat ehdottomasti tarpeen. Kilpimäinen lonkkasuojain parantaa tehokkaasti ikäihmisten liikkumisturvallisuutta.
Liikunta- ja liikkumistapaturmien ehkäisyn kolme pääperiaatetta ovat:
- vaarojen tunnistaminen ja niiden välttäminen
- sääntöjen ja määräysten noudattaminen
- asianmukaisten liikunta- ja suojavarusteiden käyttö.
Lähde: Liikutaan turvallisesti (pdf) Työkykyä liikunnasta – liikkumis- ja liikuntatapaturmien ehkäisy työpaikoilla. Jari Parkkari ja Päivi Rauramo, Työturvallisuuskeskus.
Lisätietoja: www.terveliikkuja.fi
